Empiirinen vaihe menossa

Teoriaosuus alkaa olla lähes pulkassa. 3-4 kirjaa enää jäljellä ja niitä ajattelin ensi viikolla mökillä vilkuilla. Jos linnoittautuisi sinne viikoksi.

Olen päätynyt etsimään noin 10 kätköä, joiden loggaukset luen läpi ja pyydän ao. kätköjen pongaajia täyttämään nettilomakkeen. Seitsemän kätköilijää on tähän mennessä antanut luvan kätköjensä tutkimiseen. On ollut kiinnostavaa keskustella heidän kanssaan siitä, millainen on hyvä kätkö ja miksi he ovat tehneet kätköjä muille. Hämmästelen ja ihailen suuresti ihmisten pyyteettömyyttä.

Nettilomakkeen teossa on saanut opetella vaihteeksi vähän ohjelmointia. Webpropol ei kovin paljon mahdollisuuksia anna, joten vähän kökön näköinen se on. Mutta päätin, että sisältö on tärkein, ei se ulkoasu. Ei minusta koodaria kuitenkaan enää tule.

Kätkön tekijöiden metsästys jatkuu: Lappi on vielä pongaamatta kokonaan ja se on niin väärin. Kiimingissä on toistaiseksi pohjoisin seurattava kätkö.

Tämä on kivaa :)

Tutkimuskysymykseni vaihtui kolmatta kertaa...

Mitä enempi tapaan kätköilijöitä, niin muuttuu tutkimuskysymyskin... Nyt tosin alan olla sitä mieltä, että lähellä ollaan.

Matkailumotivaation, attraktioiden ja elämysten teorian läpikäynnin jälkeen olen päätymässä elämysten tarkasteluun. Se olisi linjassa myös tapaamieni kätköilijöiden toimintatapojen kanssa.

Lähes kaikki geokätköilyä tutkineet ja myös tapaamani geokätköilijät toteavat, että "kätköillessä löytää paikkoja, joita ei muuten löytäisi", "kätköillessä löytää uusia, kiinnostavia paikkoja myös kotinurkilta". Eli kun olen ta-van-nut matkailun teoriaa, olen kääntymässä humanistisen maantieteen paikka-käsitykseen. Paikka syntyy yksilöllisten merkitysten kautta.

Kohta voisi sitten tehdä sen tutkimussuunnitelmankin.